Huonot oliivit

Eilen alkoi vihdoinkin tuntua siltä että alkaa olla syksy. Illalla tuuli niin että tuntui oikein mukavalta ,ja ensimmäistä kertaa kuukausiin nukuin ilman tuuletinta. Tänäänkin ennen auringonnousua tuntui todella mukavalta,eikä hikoiluttanut yhtään. Päivät ovat edelleenkin kuumia;lähes 30 astetta,mutta näyttää siltä että se kesän ja alkusyksyn kamala kosteus on väistymässä,toivottavasti.

Puiston kaksi oliivipuuta näyttävät ihan normaaleilta,mutta oliiveja on nyt harvakseen,ja ne harvat oliivit mitkä niissä kasvavat  ovat muhkuraisia ja kumman näköisiä.Mitäköhän oliivipuita vaivaa... Kun muutin alueelle oli näissä puisssa ihan kivasti oliiveja tähän aikaan vuodesta.

Puiston taatelipuut sen sijaan ovat täynän hedelmiä,mutta eivät sellaisia että maistuisivat,harmi.Tosin vaikka maistuisivatkin niin pitäisi olla korkeat tikkaat että niitä pääsisi poimimaan. Tel Avivin pääkadun Ibn Gvirolin varrella kasvavat palmut,jotka olivat täynnä ihania Medjoul-taateleita,kynittiin joku aika sitten. Mitäköhän niille taateleille tapahtuu...työntekijät varmaan jakoivat keskenään.Suuri saalis sillä niitä palmuja on monta kadun varrella.

Taatelit vähän lähempää katsottuna.Seuraavana sunnuntaina täällä alkaa pitkä pyhäkausi,joka alkaa Rosh HaShanalla,eli uudella vuodella,joka tänä vuonna on vasta lokakuussa,kun se viime vuonna oli syyskuussa.2½ päivää ilman julkista liikennettä ,kamalaa autottomalle! Siitä hieman yli  viikko eteenpäin vietetään sovituspäivää . Sen jälkeen tulee vielä lehtimajajuhla. Juhlia siis kerrakseen lokakuussa....

Keskustan eräässä kaupassa otin pikaisen kuvan puhelimella tästä kynsilakkatelineestä.Oletteko koskaan nähneet tällaista valikoimaa kynsilakkoja? En edes saanut kaikkia kuvaan,eli ihan vaaleat jäivät kuvan ulkopuolelle.  Luulin ensin italialaisiksi lakoiksi,nimen perusteella,mutta Gabrini onkin turkkilainen kosmetiikkayritys., Tunsin olevani kuin karkkikaupassa tämän telineen edessä;mikä valitsemisen vaikeus,mutta pari lakkaa tuli ostettua. 

Kuningatar tuli kylään

Tai ainakin hänen on tarkoitus esittää kuningatar Elizabethiä,mutta ei ehkä ole ihan tarpeeksi look-alike;D  Tel Avivin Rothchild Boulevardille pystytettiin tällä viikolla Lontoo installaatio,jonka tarkoitus oli esitellä Nespresson Citiz-espressokonetta.

Osa bulevardia oli muuttunut pikku Lontooksi

Ylös oli ripustettu mustia sateenvarjoja

Lontoo -kadun varrelle oli pystytetty kahvikojuja,joista sai kupillisen haluaamaansa espressoa

Espressoa oli ihan kiva maistaa,ja tykkäsin niin tuosta espressomukista,että otin sen talteen.Nespresson laitteilla ei kuitenkaan koskaan saa yhtä hyvää espressoa kuin niissä kahviloissa mistä tiedän saavani todella hyvää espressoa...

Kaikki halusivat kuvaan yhdessä "kuningattaren " kanssa.

Ja joku kaappasi "kuningattaren " syliinsäkin;D

Kaikki eivät pitäneet siitä että bulevardin varrelle,yleiseen tilaan pystytetään kaupallinen projekti,etenkin kun Nespresso ei edes joutunut maksamaan kaupungille tilan käytöstä. Oli miten oli,minua tuo ei ainakaan häirinnyt,ja oli ihan mukava nähdä hieman "Lontoota"  bulevardin varrella.

Kissapostaus

Misu,puiston dominakissa. Määräilee kaikkia muita..

Vähän aikaan en olekaan tainnut laittaa tänne kissakuvia. Minähän syötin näitä meidän puiston kissoja,ja se alkoi käydä hieman ongelmaksi koska tein sen yksin,ja koska monen kissan syöttäminen tuli myös kalliiksi,ilman sponsorointia.  Nyt on tilanne se,että kotikadulla asuva naapuri syöttää niitä iltaisin,ja minä aamulla,kun on vähemmän kissoja liikkeellä.  Nyt illansuussa kävin ulkoiluttamassa Bambia juuri kun E. oli syöttämässä kissoja.

Niin,Misu yrittää viedä ruuat myös muilta kissoilta...Toinen katsoo huolestuneena että tulitko taas syömään ateriani...

Nämä ovat melkein kuin kaksoset

Voi kuinka kutisee....

Ja Grey,ylväs harmaa kissaherra.

Hiekkaan nousee taloja

Bussin ikkunasta kuvasin aikaisin tänä aamuna  miten hiekkadyyneille nousee taloja.Toistaiseksi yksi on jo rakenteilla,ja toinen melkein. Tämä Holon,missä asun,on rakennettu hiekkadyyneille,ja näille viimeisille hiekkadyyneille nousevat talot tulevat muodostamaan kaupungin viimeisen kaupunginosan,sillä sen jälkeen kaupungin taloja voidaan lisätä vain rakentamalla uutta vanhan talon sijaan,tai muuntamalla vanha talo uudeksi,lisäämällä kerroksia.Hiekkadyyneillä tehtiin alustavia töitä pitkään ennenkuin itse rakentaminen pääsi alkamaan.

Ikkuna heijasti myös vastapäiset talot;D Onneksi dyyneistä jäi sentään jotain jäljelle,kiitos vihreiden,ja pari vuotta sitten kirjoitin käynnistäni dyynipuistossa. Dyynithän eivät ole pelkkää hiekkaa,vaan siellä on ihan oma kasvistonsa ja eläimistönsä.

Sain ystävältä lahjaksi kauniin kirjan,nimeltä "When Apple met Lavender". 

Ja kun kirjan avasi,mitä sieltä paljastuikaan....Sabonin laventeli-omenatuotteita.Aivan ihana lahjapakkaus,joka tosiaankin näyttää hienolta kirjalta!

Calvin

Tiedättehän sen tunteen kun joskus näkee jonkun todella mielenkiintoisen näköisen ihmisen ,joka herättää uteliaisuuden? Olin liikkeellä ystäväni Annelin kanssa,ja Anneli näki tämän miehen,ja sanoi että on varmaan joku kuuluisuus.Kuvasta ei näy mutta Calvinilla on pitkät rastaletit. Pakkohan oli kysyä voinko kuvata,ja selvisi,että Calvinilla on täällä joku ystävä,on ollut täällä jo 9 kertaa,ja asuu Panamassa,mutta ei ole panamalainen. Calvinin englanninkielestä oletan,että hän on kotoisin joltain Karibian saarelta tai sieltäpäin,mutta selvisi myös että hän on asunut Ruotsissa (ja käynyt tietysti Helsingissä,jota pitää kauniina),ja ´puhuu ruotsiakin.

Lähitienoon tapahtumia

Jätskipaikan maskotti

Lähtienoolle on täällä Holonissa asumiseni eli 8 vuoden aikana noussut parikin paikkaa,jossa tapahtuu.Molemmat ovat kävelymatkan päässä kotoa,ja molemmat paikat järjestävät usein tapahtumia,etenkin lämpimään aikaan. Harvemmin vaan tulee niihin lähdettyä,sillä kesän kuumuudessa ei kauheasti tee mieli mennä mihinkään hikoilemaan. Syyskuussa sää on ollut kuitenkin hieman miellyttävämpi kuin elokuussa,ja torstaina päätin mennä  La Parkiin katsomaan mitä löytyy Gluteenittomassa tapahtumassa. Ajattelin että samalla ulkoilutan Bambin,joten hauveli tuli mukaan.

La Park on kaupungin pääpuiston yhteydessä,ja puistoon tullessa oli heti sisäänkäynnin vieressä meneillä synttärijuhlat.Oli aika hienot kekkerit,ja liukumäki,pomppulinna,satulinna,ja ravintola olivat kaikki puhallettavia rakennelmia.

Sitten tulin tapahtumapaikalle,eli gluteenittomaan tapahtumaan,mutta enpäs päässytkään tuonne alas koiran kanssa...Närkästyin,ja sanoin että Tel Avivissa olisin takuulla saanut ottaa koiran mukaani,mutta turvamies sanoi että tämä onkin Holon... 

Alhaalla oli kaikenlaisia kojuja,josta sai ostaa gluteenittomia herkkuja,tai aineksia gluteenittomaan leivontaan.

Päätin sitten jättää Bambin ylös odottamaan,ja tein pikakierroksen alhaalla. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä,sillä tapahtumassa oli kaikenlaista kivaa myös lapsille,kuten gluteenittoman leivonnan workshoppi,ja muuta sellaista.

Otin kuvan amerikkalaisesta tytöstä,joka möi vaahterasiirappia isänsä kanssa.

La Parkista kävelimme businesskeskukseen,jossa piti olla jazzkonsertti, Keskuksessa on syyskuun aikana joka viikko jazzkonsertti,ja hieman harmitti etten päässyt viime viikolla alkajaiskonserttiin. 

Tulimme paikalle hieman ennen konsertin alkua,ennenkuin tuoleja oli asetettu yleisölle,ja kun muusikot olivat vasta harjoittelemassa. Solistina oli kuvassa vasemmalla näkyvä ihastuttava Daniel Rubin,mustassa shortsihaalarissa.Tosi kaunis ääni;lauloi englanniksi jazzkappaleita,mutta netistä löysin hänen tämän kappaleenssa.Kaunis ääni ja herttainen tyttö,joka olisi halunnut antaa Bambille osan voileivästään,mutta siinä oli avokaadoa,jota ei voi koirille antaa. Jäin kuuntelemaan pari kappaletta kun konsertti vihdoinkin alkoi,mutta Bambin kanssa ei oikein voinut jäädä musiikkia kuuntelemaan,joten lähdimme kotia päin.Ensi kerralla sitten ilman koiraa....

Keskuksesta poistuessa huomasin että sinne oli ilmestynyt toinenkin ekologinen lammikko lumpeineen ja kultakaloineen.

Seuraavana päivänä oli sitten syntymäpäiväni,jota en ollut ajatellut mitenkään viettää,mutta sain puhelun ystävältä ,ja kutsuivat minut kahville .Menimme tuonne samaiseen businesskeskukseen,ja siellä Landwerin kahvilaan,jossa jaoimme tämän herkullisen omenapiirakka-annoksen,johon kuului myös vaniljakastike (kaadoimme joka tipan siitä piirakan päälle,tietty;D) ja sekä vaniljajäätelöä omenapaloineen. Kiitos S ja I:)

Granaattiomenien aika

Eilen kävin tutustumassa ystävän uuteen kotiin,ja neljän talon ympäröimälle pihalle oli istutettu nuoria granaattiomenapuita. Niissä oli jo kivasti hedelmiäkin,vaikka olivat ihan nuoria puita. Hedelmät olivat pienehköjä,mutta täydellisen näköisiä sekä makuisia.

Ystävä oli äskettäin muuttanut ihan uudelle asuinalueelle,josta suurin osa oli vielä työmaata.Nykyajan talot ovat niin erilaisia kuin oma 40-vuotinen asuintaloni;nykyään taitaa täällä kai olla itsestään selvää että parkkipaikat rakennetaan talojen alle. Kiipesimme rakennuken katolle katsomaan hieman ympäristöä.

Ennen uutta asuinaluetta täällä oli vain peltoja. Vähitellen viljelymaa häviää rakentamisen tieltä.

Katon toiselta puolelta näkyy hieman Välimerta(tuo valkoinen raja edessä,pilvien alla). Kattoasunto oli vielä tyhjä,ja se joka sinne muuttaa saa hyvän näköalan.

Ystävä asuu alakerrassa ,johon kuuluu pieni puutarha-alue.Sitruunat olivat vielä vihreitä.

Tällä viikolla piipahdin myös Gina-galleriassa,eli naivistisen taiteen galleriassa. Siellä oli taas upeita töitä,ja eniten pidin guatemalalaisten taiteilijoiden ihanan värikkäistä töistä.Tämän on tehnyt  Antonio Coche Mendoza

Tämä on guatemalalaisen Lorenzo Cruzin työ.  Mahtavan upea ja toteutettu mielenkiintoisella tekniikalla.Tässä linkin takana enemmän Cruzin töitä;värien iloittelu niissä on upeaa!